ME

Meidän tarinamme ei ole mikään vuosisadan rakkaustarina. Kaukana siitä itseasiassa. Kaikki alkoi keväällä 2009, mutta ei todellakaan mitenkään romanttisissa fiiliksissä. Kuuluimme Miehen kanssa samaan porukkaan jonka pääsääntöinen tarkoitus oli pitää hauskaa. Mies silloin seurusteli vielä toisen naisen kanssa ja minä pidin hauskaa toisen toverimme kanssa olin sinkku. Jossain vaiheessa Miehen parisuhde alkoi rakoilemaan ja olihan hänellä siinä sitten muitakin naisviritelmiä. Kunnes loppuvuodesta aloimmekin huomaamattamme kiintyä toisiimme toisenlaisella tavalla. Enää ei vaan haluttukkaan vetää yhdessä övereitä ja katsoa mistä herätään. Vaan toisenlaista tunnetta oli ilmassa. Varsinaisen seurustelumme aloitimme tammikuussa 2010, piiiiiitkän harkinnan jälkeen. Minä kun en ollut mitään seurustelutyyppiä.

Kuukauden ajan pidimmekin hauskaa yhdessä vähän tiiviimmällä tavalla ja sitten iski seinä vastaan. Raskaustestiin ilmestyi kaksi viivaa. WTF! Ehkäisyäkin kun käytettiin! Aborttia pohdittiin vaihtoehtona, mutta se ei vaan yksinkertaisesti tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Asialta jonka kanssa erityisesti minä haluaisin elää lopunelämääni. Raskaus ei ollut helppo. Minä masennuin, hormonit you know. Mies jatkoi hauskanpitoa kun minä yrjösin seuraavat neljätoista viikkoa ja tiputin painoa 10kiloa. Sieltä suunta oli enää ylöspäin ja tämä aika hitsasikin meitä entistä tiiviimmin yhteen. Oma ja yhteinen talo ostettiin elokuussa -10. Tyttäremme syntyi 14.10.2010.

Taas uusi koetinkivi. Neiti ei ollutkaan ns. helppo vauva. Meidän lastenhoitokokemuksilla olimme melkoisen hukassa, vaativa ja huutava vauva teki taas mutkia matkaan. Pikkuhiljaa elämä alkoi voittamaan ja parisuhde saamaan uutta potkua. Kihloihin menimme seurustelumme aloituspäivänä 12.1.2011, minun aloitteestani. Jos olisin jäänyt odottamaan että Mies uskaltaisi suunsa avata, emme olisi vielkään kihloissa. Ajatukset häistä siirrettiin kaukaiseen tulevaisuuteen monista eri syistä. 

Ja sitten, imetyksen loputtua paukahti raskaustestiin uusi plussa. Niin sai alkunsa Tappister. Herra nakero, jonka raskausaika oli huomattavasti helpompi ja tyyppi syntyi 8.2.2012.

Kun vauvavuodesta selvittiin hengissä ja ennenkaikkea yhdessä päätimme mennä naimisiin kesällä 2014 tai talvella 2014/2015. Minä halusin kesähäät, mies talvihäät. Minä voitin. Siihen oli tarpeeksi kaukainen aika jopa Miehen sulatettavaksi. Tänä kesänä päivämäärämme vahvistui 19.7.2014 ja asiat alkoivat varsinaisesti etenemään ja blogikin sai uutta potkua. 

Hyvin tapahtumarikkaat 3,5 vuotta on takana ja toivottavasti vähemmän tapahtumarikkaat vuodet edessä.