Häämatka - Ibiza

Kun häät oli juhlittu ja krapulat kärsitty juhlapaikkaa siivotessa ja parhaassa mahdollisessa seurassa saunoen hiuslisäkkeitä irti repien. Arki koitti ja häälahjakassan loppusaldo alkoi konkretisoitua. Aloimme katsomaan äkkilähtöjen mahdollisuuksia kun koira ja lapsihoidotkin näyttivät onnistuvan.

Olimme alusta alkaen suunnitelleet häämatkamme tähän tyyliin koska emme osanneet lainkaan hahmottaa sitä kuinka paljon meillä tulee olemaan varaa häämatkaan. Olimme jo ennen häitä haaveilleet vaihtoehdosta Ibiza, paikka jossa pitää käydä ennen kuin täyttää kolmekymmentä. Ja kun äkkilähtöjen listalta löytyi sopivat lennot Ibizalle emme kauaa epäröineet omatoimimatkaa kohteeseen.

Tämä oli meille ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka, mutta minä olen aiemminkin matkustellut omatoimisesti. Lähinnä automatkoja lähimaihin (koiranäyttelyt) mutta yksi Thaimaanreissu veljen perheen kanssakin on takana. Mies on aina matkustellut pakettimatkoilla, mutta on onneksi varsin seikkailunhaluinen yksilö.

Lentojen varaamisen jälkeen piti päättää mihin suuntaan Ibizan saarta mentäisiin. Pääkaupunkiin Ibiza Towniin (Eivissa), San Antonioon vaiko halvempiin pienempiin kohteisiin. Sopivan hintainen hotelli Hotels.comista, hyvällä sijainnilla löytyi San Antoniosta. Sinne siis...

Lennot sujuivat hyvin ja matkatavaratkin löysivät perille. Olimme jo aiemmin ajatelleet käyttävämme takseja mahdollisimman vähän koska Ibizan julkista liikennettä kehutaan paljon. Lentokentän bussipysäkki löytyi hyvin mutta Ibizan bussiaikataulujen tulkinta vaatii hieman perehtymistä. Aikatauluissa kun kerrotaan vain milloin bussi lähtee alkupysäkiltä, ei sitä milloin bussi on kyseisellä pysäkillä. Tai lentokentän aikataulujen mukaan, every 60min.... Odottelimmekin tuota bussia noin 50minuuttia :D Mutta kyllä se sieltä tuli ja hotellillekin löydettiin ihan hyvin.

Hotellimme oli ihan ok, emmekä sen enempää odottaneetkaan. Tarkoituskaan ei ollut lähteä viiden tähden hotellin luksuslomalle, ei meidän budjetilla. Lähdimmekin nopeasti kaupungin suuntaan jossa tuli todettua etä minihame ja toppi on ylipukeutumista, bikinit tai uimapuku vyölaukkuineen on sopivampaa vaatetusta. 

Kiersimme viikon aikana lähirannoilla vesibusseilla 2,5€-12€/henkilö edestakaisin. Cala Bassa oli aivan upea eikä Cala Saladan kalliotkaan kylmäksi jättäneet. Ei niiltä kalliolta olisi saanut hyppiä, mutta jos kaikki muutkin niin miksei mekin. Cafe Mambon auroingonlasku oli uskomaton, ihmisiä oli aivan valtava määrä joka ilta katsomassa ja hurraamassa niinkin arkiselle asialle kuin auringonlasku. Parasailing oli kammottavan hieno kokemus, Mies nautti ja minä pelkäsin mutta maisemat ja hiljaisuus olivat sen arvoista.  Clubivierailukin oli ehdottomien toetutettavien listalla. Koska hintataso oli niin korkea päätimme käydä vain kerran clubilla ja halusimme Amnesiaan. Lippujen hinnat kirpaisivat (50€/henk) mutta juomien hinnat vielä enemmän. Vodkabattery ja vodkacola yht. 42€...

Matka oli onnistunut ja Ibiza oli aika sellainen kuin olimme ajatelleetkin. Kallis mutta kokemisen arvoinen. Ei missään nimessa perinteinen häämatkakohde, mutta kohde jonne molemmat ehdottomsti halusivat. Paikka vilisi brittejä ja onkin oletettavasti britten kanaria. Lapsiperheitäkin oli todella paljon ottaen huomioon Ibizan maineen bilekaupunkina. 

Kamera jäi tällä kertaa kotiin, eli nauttikaan iipuhelinlaadusta ;)

Häätanssi ja roippeiden heitto

Kun vieraamme olivat saaneet tehtävänsä hoidettua morsiusparin takaisin saamiseksi olikin vuorossa häätanssi alakerrassa jonne olimme järjestäneet tilan tanssimiselle. Tässä vaiheessa nostettiin myös boolit ja muut loput alkoholit tarjolle. Häätanssina meillä oli Nopsajalan Lupaan olla, se oli kaunis ja todella meidän näköisemme. Emme halunneet valssia koska se nyt vaa ei istu meihin, tämän biisi oli melkein kuin tehty meille. Taitaapi myös olla yksi kesän suosituimmista häätansseista muutenkin :) Myös ensikesänä avioituvat kaverimme valittelivat että tämä olisi ollut myös heidän kappaleensa jos me emme olisi ehtineet ensin :D

Kuva: Marko Ikonen

Häätanssin jälkeen oli vurossa vanhempien tanssi jonka tanssimme minun vanhempien kanssa puoleenväliin ja vaihdoimme sen jälkeen Miehen isovanhempiin. Tällaiseen ratkaisuun päädyimme koska Miehen vanhemmat eivät tanssi, mutta isovanhemmat ovat sitäkin innokkaampia tanssijoita. Tässä meillä oli kappalevalintana perinteinen valssi Lasse Mårtensonin Vänö, valitsimme sen vanhempieni kanssa. Halusimme kappaleen olevan merihenkinen koska siellä kuitenkin minä olen lapsuuteni kesät viettänyt.

Kuva: Marko Ikonen

Tästä eteenpäin oli tarkoituksena soittaa perinteistä tanssimusiikkia jonka jälkeen liukavasti menevämpään musiikkiin. Mutta ihmisen eivät kauaa viihtyneet tanssilattialla vaan suuntasivat nopeasti ulos jonne musiikki kuului hyvin ja viihtyivät siellä paremmin kuin sisällä. Dj jäi hieman työttömäksi, onneksi vanhemmat lapset käyttivät hänen palveluitaan ahkerasti :D

Kuva: Marko Ikonen

Hetken tanssahtelujen jälkeen oli vuorossa "roippeiden" heitto. Eli siis morsiuskimpun ja sukkanauhan. Meillä ei ollut erikseen heittokimppua tai sukkanauhaa vaan sinne menivät ihan oikeat kamppeet. Kimppu menikin kuulemma ihan oikeaan osoitteeseen :) Sukkanauha oli erittäin haluttua kamaa, senhän tilasin Astraliasta asti, ensimäinen tutustumiseni Etsyyn ja kaikki toimi sujuvasti.

Kuva: Marko Ikonen

Vapaasta seurustelusta jälkiruokaan

Meillä ei ollut paljonkaan mitään varsinaista ohjelmaa häissämme, enkä ymmärrä mihin väliin sitä olisi saanut mahdutettuakaan. Ruokailun jälkeen hengähdettiin hetki ja otettiin ulkona ryhmäkuva koko hääväestä. Emme alkaneet säätämään mitään erikoista vaan otettiin ihan perus läjäkuva, mutta siitä tuli oikeastaan tosi kiva. 

Kuva: Marko Ikonen

Kuvaa ulkosalla otettaessa saivat keittiöväkemme siivota ruokailun jäljet rauhassa ja laittaa kakkua ja kahvia tarjolle. Kakku ei ihan ollut sitä mitä olin ajatellut, kaunis se kyllä oli, ja erittäin hyvää :) Mutta ymmärrän kyllä että kuuma heoinäkuinen päivä laittoi omat rajoituksensa kerroskermakakulle. Mieluummin yksi kerron ja ehjä kakku perille kuin kuljetuksessa kärsinyt kerroskakku.

Kuva: Marko Ikonen

Emme kovin kauaa ehtineet kakustamme sekä mielettömän hyvistä aveceistamme nauttimaan kun meidät molemmat ryöstettiin Miehen polttariporukan toimesta. Näin saimme järkättyä toisen hetken ottaa potrettikuvia ja suunnistimmekin läheiselle laiturille.

Kuva: Marko Ikonen

 Suunniteltu pidempi ja kauniimpi laituri olikin aivan täynnä lintujen jätöksiä joten jouduimme tyytymään pienempään ja ei niin nättiin laituriin, mutta ihan kivoja kuvia siinäkin saatiin. 

Kuva: Marko Ikonen

Suosittelen ehdottomasti järjestämään toisen tällaisen kuvaushetken myöhempään iltaan jolloin tunnelma on jo vapaampi ja kaikki jännitykset ovat rauenneet. Tästä setistä tuli paljon rennompi kummankin osapuolen osalta kuin varsinaisista potrettikuvista. Valokin oli lempeämpi.

Kuva: Marko Ikonen

Kuva: Marko Ikonen

Varsinaiset juhlat alkakoon

Kuva: Marko Ikonen

Meidän ollessa valokuvattavina, odotusaikaa vieraillemme kerty reilun tunnin ajan ja tarjolla oli alkoholittomia juomia sekä reilu lasillinen boolia jokaiselle vieraalle. Suolatikkuja ja sipsejäkin tarjolla oli, mutta silti olen kuullut jälkikäteen nurinaa odotusajan tarjoilusta. En usko että vieraamme ymmärsivät että juomaa tosiaan oli jo tarjolla, mutta sitä ei vaan meidän juhlissamme tarjoiltu pöytiin kuten ei myöskään ruokajuomiakaan. 

Kuva: Marko Ikonen

Odotuksen ajaksi olimme ohjelmoineet kaason ja bestmanit järjestämään huiskutustutustumisleikin. Ihan sellaisen aika perinteisen mihin nyt muuallakin törmää. Tämä ei kuulemma ollut mennyt ihan putkeen, mutta minulle ei tarkemmin ole kantautunut että mikä meni pieleen.

Kysymyksinä meillä oli:

Ovat Sinkkuja

Ovat morsiamen vanhempia

Ovat sulhasen vanhempia

Ovat morsiamen sukulaisia

Ovat sulhasen sukulaisia

Ovat vaihtaneet vaippoja morsiamelta 

Ovat työntäneet vaunuissa sulhasta

Ovat tanssineet morsiamen kanssa

Ovat pelanneet jääkiekkoa tai salibandya sulhasen kanssa

Omistavat enemmän tai vähemmän puudeleita

Ovat hävinneet morsiamelle läpsyssä

Sulhasen Polttariporukka

Morsiamen Polttariporukka

Ovat tuleet pitämään hauskaa ja juhlimaan

Ne, jotka tulivat vain syömään kakkua

Eivät ole saaneet vielä huiskuttaa

Kuva: Marko Ikonen

 Kiiruhdimme takaisin valokuvauksesta ja onnistuimme ajoittamaan paluumme juuri sopivasti lossi aikatauluihin emmekä joutuneet jonottamaan hetkeäkään. Lossilla matkatessamme näimme muutaman vieramme pakenevan naapuribaarista takaisin juhlapaikalle johon saapuessamme vieraamme muistivatkin huiskuttaa tikkujamme. Kiva että tässä vaiheessa sentään niillekkin löytyi käyttöä.

Tämän jälkeen oli onnittelujen vuoro, sään salliessa teimme onnittelujonon ulos josta vieraamme saivat siirtyä sisään nostamaan maljat. Kun vieraat kaikki saivat onniteltu siirryimme mekin viimeisinä sisätiloihin vain huomataksemme että meidän skumppamme oli edelleen jääkaapissa. Vieraat olivat kyllä lasinsa saaneet, mutta emme me. Mjäh, kiusallinen hetki tyhjänpanttina skumppaa odotellessa mutta oli se sitten vaan kyllä hyvää. Ei mitään neljän euron kuoharia vaan ihan oikea shampanjaa.

Kuva: Marko Ikonen

Ruuat alkoivatkin olla sitten jo ihan syömäkunnossa ja eikun popsimaan. Täältähän löytyy tuo meidän menu. Siihen lisäksi päytään oli ilmestynyt  kanamunanpuolikkaita sekä kraavilohta. Salaattisiemen unohtuivat laittaa tarjolle ja nyt minulla onkin kotona puolitoista kiloa salaattisiemeniä odottamassa syöjäänsä :D Possu oli mieletön! Aivan uskomattoman hyvää! Sen lisäksi ehdottomaksi uudeksi suosikikseni nousi tuo sitruunainen jogurttisalaatinkastike, se kruunasi salaattipyötämme :D Koitin popsia kaikkea mahdollista hyvää mutta vatsalaukun kapasiteetti tuli liian nopeasti vastaan. Olimme ruokapuoleemme enemmän kuin tyytyväisiä. Ja niin taisivat olla vierammekin jopa lapset olivat innoissaan viinirypäleistä sekä vesimelonista.

Kuva: Marko Ikonen

Kuva: Marko Ikonen

Photoshoot, Miehenä ja Vaimona

Kuva: Marko Ikonen

Vihkitilaisuuden jälkeen suunnistimme siis naapurisaaren kirkolle lossilla. Angelniemen kirkko on aivan upealla sijainnilla ja olimmekin aivan myytyjä kun aiemmin kesällä käytiin sitä kuvauspaikaksi mallailemassa. Kannattaa ehdottomasti pitää kyseinen kirkko mielessä kun vihkikirkkoa Salon seudulta pohtii. Halusimme ehdottomasti valokuvauksen vihkimisen jälkeen, jännityksen laannuttua ja ihan oikeasti Miehenä ja Vaimona. Aikaa varasimme kuvaukseen lossiaikataulun puitteissa reilun tunnin. Se ei riittänyt, tai siis riittihän se toki mutta homma jäi pikkuisen kesken.

Kuva: Marko Ikonen

Potrettikuvista tuli kauniita, mutta ei ihan täysin sitä mitä olimme hakeneet. Valokuvaajamme assari ei päässyt valitettavasti osallistumaan juhliimme ja ehkä se osaltaan vaikeutti valukuvaajan työtä ja potretit jäivät hieman yksitoikkoisiksi. Olisimme kaivanneet hieman enemmän ohjeistusta siihen mikä näyttää linssin takaa hyvältä sekä hieman enemmän informaatiota siitä olemmeko jo saaneet kyseisestä kohdasta mahdollisesti hyvän kuvan että vaihdetaanko paikkaa jo vai otetaanko vielä muutama kuva. 

Kuva: Marko Ikonen

Mutta löytyi sieltä oikein mieluisiakin kuvia, odotimme hieman monipuolisempaa valikoimaa erityisesti rajausten suhteen. Tällaisia ajatuksiahan meillä potrettien suhteen oli.

Kuva: Marko Ikonen

Otimme kuvia kolmessa eri sijainnissa tuolla kirkolla ja sitten loppui aika ja oli pakko lähteä takaisin kohti juhlapaikkaa. Tietysti olimme varanneet aikaa myös toista settiä varten, mutta siitä sitten myöhemmin ;)

Kuva: Marko Ikonen