Vihkitilaisuus - ulkona

Kun aloimme saapumaan juhlapaikkamme porteille sydämmeni hakkasi ehkä tuhatta ja sataa. Ensimäisenä näin maailman suloisimmat lapsemme jotka niin hienosti odottivat vuoroaan. Kun automme saatiin parkkiin pihalle musiikki alkoi soimaan ja en oikein pystynyt keskittymään kuin siihen että en alkaisi itkemään. Niin hienolta kaikki tuntui. Vieraitamme en tässä hetkessä huomannut lainkaan, vain isäni joka minut saattoi ja Miehen joka tuli puolitiehen vastaan. Meillä oli sisääntulomusiikkina Christina Perrin A Thousand Years viuluversiona ja se oli sykähdyttävä. Monet vieraistammekin totesivat kappaleen olleen erittäin tunteellinen. Miehillä vain oli sen verran kiire että kun saavuimme vihkikaarelle ei kappale ollut edes puolessa välissä, mutta feidaus pois sujui yllättävän kauniisti.

Kuva: Marko Ikonen

Kuva: Marko Ikonen

Siviilivihkimiskaava oli lyhyt, mutta vihkijämme oli sitä paikoin pidennellyt ja hän puhui todella kauniisti. Puhe sopi hyvin juuri meidän häihimme, ei liian korni vaan juuri oikeanlainen. Aurinko paistoi ja vihkiminen sujui aivan loistavasti, yhtään pidempi sen ei tarvinnut olla. Tilanteen raukaisi 2½-vuotias poikamme joka pöllähti kesken vihkitoimituksen väliimme hymyilemään. Voi kun hän olikin suloinen, se vei paljon jännitystä pois.

Kuva: Marko Ikonen

Kuva: Marko Ikonen

Pusujen jälkeen musiikiksi valikoitui pitkäaikainen haaveeni Erkki Melartin Juhlamarssi Prinsessa Ruususesta. Kukaan ei muistanut huiskuttaa hienoja tikkujamme, mutta eipä sitä onnessaan edes huomannut. Siellä sitä sitten kökötettiin Mersun takapenkillä Miehenä ja Vaimona, aika mahtava fiilis. Millään ei ollut mitään väliä, kaikki oli täydellistä juuri sellaisenaan.

Kuva: Marko Ikonen

Kuva: Marko Ikonen

Vaikka olin koko automatkan koittanut hokea itselleni "muista hymyillä suu auki" huomasin jälkikäteen kuvista että lähes kaikissa kuvissa hymyilen suu kiinni ja näytän ihan hullulta :D Onneksi iltaa kohden hymynikin vapautui. Ulkovihkiminen sujui huonosta sääennusteesta huolimatta täydellisesti. Seuraavana päivänä tulikin sitten vettä sen edestä juuri klo 15.00. Siviilivihkikaava oli oikeasti oikein loistavan mittainen ulkona seisoskeluun ja kukaan ei ollut tyytymätön järjestelyihin. Tai ainakaan minun korviini ei ole sellaista kantautunut. Mikkejä meillä ei ollut, mutta jos joku halusi kuulla paremmin, sen kun köpötteli lähemmäs kun tilaa kuitenkin oli. Musiikit ulos kuuluivat pakettiin jonka sovimme kaikesta äänentoistosta. Istumapaikkoja meillä oli järjestettynä kuuden pihapenkin verran, niillä istui kaksi ihmistä ;)

Kuva: Marko Ikonen