Hääpäivän aamu

Hääpäivän aamuna heräsimme kahdeksan aikoihin vanhemmiltani lasten kanssa auringonpaisteeseen säätiedotuksen vastaisesti. Söimme rauhassa aamupalaa (rusinavoileipää) ja puuhastimme ihan normaaleja aamurutiinejamme, kuten kirjoittelin sukunimiä paperille ja koitin tehdä jonkilaista päätöstä, ennen kuin suuntasin kampaajalle puoli kymmenen aikoihin. Aamulla ei varsinaisesti jännittänyt mutta onnistuin silti unohtamaan huntuni vanhemmilleni, mutta onneksi matka hakemaan sitä ei ollut kuin muutama kilometri :D 

Kampaus muotoutui hienosti ja oli juuri sellainen kuin olin halunnutkin. Ei liian siisti vaan hieman rennompi nuttura letillä, täydellinen. Meikki oli myöskin hyvin näköiseni, selkeästi meikattu mutta hillitty. Glitterit silmäkulmissä viimeistelivät meikin upeasti. Ne eivät varsinaissti näkyneet kuin silloin tällöin pienenä extrana. Vielä hunnun kiinnitys kampaukseen ja takaisin vanhemmilleni pukeutumaan. Aikaa minulla oli ihan reilusti ja missään vaiheessa ei tullut kiire. Olimme sopineet että viimeistään yhdeltä nähdään pukeutumisen merkeissä. Oli muuten harvinaisen urpo olo ajaa autolla collarit jalassa täydessä meikissä ja huntu päässä :D

Tässä välissä puhelimenikin soi ensimmäisen kerran koko päivässä. Miehet juhlapaikalla hieman huolestuivat kun musiikkivälineet eivät olleet vielä saapuneet ja kello lähenteli yhtä. Puhelun aikana nekin sitten jo saapuivat juhlapaikalle. Kriisi vältetty.

Pukeutumisen aikana minuakin alkoi jo ihan toden teolla jännittämään. Puku oli suhteellisen helppo pukea ja tuntui edelleen yhtä hyvältä päällä kuin vime syksynä liikkeessäkin. Haasuttelin hetken ympäri kämppää ja yritin totutella vanteen kanssa liikkumiseen ja nopeasti sekin alkoi tuntumaan ihan okoolta.

Lähdimme liikkeelle vanhemmiltani noin kahden aikoihin ja suunnistimme ensin kukkakauppaan noutamaan kimppuani. Noo, se ei ollut ihan sellainen mitä olin ajatellut mutta en antanut sen häiritä. Olihan siinä kuitenkin valitsemani kukat ja oli se ihan kaunis kuitenkin. Kimpun piti olla löysästi sidottu ja niin että vihreätä on myös kukkien välissä eikä vain reunoilla. En sitten tiedä että onko tämä joku floristien juttu että morsiuskimput nyt vain aina sidotaan samalla tavalla pallon muotoon, onko ne sillätavalla kestävämpiä tai jotain? Siis jos kyseessä ei ole yksittäistä kukkaa tms. 

Kuva: Marko Ikonen

Siitä matkamme jatkui kohti juhlapaikkaamme. Koska aikaa oli ajelimme maisemareittiä ja kuskimme trenasi vähän mäkilähtöä Mersuvanhuksen kanssa. Pyysin kaasoani sanomaan minulle etten saa jännittää, se ainakin toimii koiranäyttelyissä :D Nyt ehkä vähän huonommalla menestyksellä. Pysähdyimme koittamaan miten autosta nouseminen vanteen kanssa sujuu ja sitten kohdistimme nokan kohti juhlapaikkamme portteja...