Myydään hääpuku, Dazzling H2541-custom

Pukuni on palautunut pesulasta lähes uudenveroisena ja nyt onkin aika laittaa se myyntiin. 

Puku on ostettu Zazabellasta viime syksynä ja on heidän omaa Dazzling mallistoaan (H2541-custom). 

Puku on kokoa 38 ja siinä on nyörit, joten sopii pienemmälle tai isommallekin morsiolle. Itse olen 158cm pitkä ja minulla oli mekon kanssa suuri vanne sekä 12cm korot.

Puvun helma on kerrostettua organzaa joka laskeutuu kauniisti eikä sitä illan aikana tarvinnut kertaakaan asetella. Laahusta puvussa ei ole.

Vyötäröllä on strassikoristeita jotka ottivat hieman osumaa pesulassa ja eivät ole enää uudenveroisesti kiinni. Ompeleet ovat löystyneet ihan vain muutaman millin joten muutama strassi hieman "roikkuu". Ei mitenkään näkyvästi, mutta kun oikein tutkailee niin kyllä sen huomaa. Muuten puku on kuin uusi.

Puvun kanssa oli helppo liikkua kun suureen vanteeseen vain tottui. 

Se oli kevyt ja ilmava, ei tukalan kuuma.

Kuva: Marko Ikonen

Myyn puvun pestynä ja pukupussin kanssa hintaan 400€, vanne ei kuulu hintaan.

Puku sijaitsee Muurlassa (Salossa, n.50km Turusta) ja sovittamaan saa tietysi tulla.
Yhteydenotot: ellinen0@gmail.com

Kuva: Marko Ikonen

Hääpäivän aamu

Hääpäivän aamuna heräsimme kahdeksan aikoihin vanhemmiltani lasten kanssa auringonpaisteeseen säätiedotuksen vastaisesti. Söimme rauhassa aamupalaa (rusinavoileipää) ja puuhastimme ihan normaaleja aamurutiinejamme, kuten kirjoittelin sukunimiä paperille ja koitin tehdä jonkilaista päätöstä, ennen kuin suuntasin kampaajalle puoli kymmenen aikoihin. Aamulla ei varsinaisesti jännittänyt mutta onnistuin silti unohtamaan huntuni vanhemmilleni, mutta onneksi matka hakemaan sitä ei ollut kuin muutama kilometri :D 

Kampaus muotoutui hienosti ja oli juuri sellainen kuin olin halunnutkin. Ei liian siisti vaan hieman rennompi nuttura letillä, täydellinen. Meikki oli myöskin hyvin näköiseni, selkeästi meikattu mutta hillitty. Glitterit silmäkulmissä viimeistelivät meikin upeasti. Ne eivät varsinaissti näkyneet kuin silloin tällöin pienenä extrana. Vielä hunnun kiinnitys kampaukseen ja takaisin vanhemmilleni pukeutumaan. Aikaa minulla oli ihan reilusti ja missään vaiheessa ei tullut kiire. Olimme sopineet että viimeistään yhdeltä nähdään pukeutumisen merkeissä. Oli muuten harvinaisen urpo olo ajaa autolla collarit jalassa täydessä meikissä ja huntu päässä :D

Tässä välissä puhelimenikin soi ensimmäisen kerran koko päivässä. Miehet juhlapaikalla hieman huolestuivat kun musiikkivälineet eivät olleet vielä saapuneet ja kello lähenteli yhtä. Puhelun aikana nekin sitten jo saapuivat juhlapaikalle. Kriisi vältetty.

Pukeutumisen aikana minuakin alkoi jo ihan toden teolla jännittämään. Puku oli suhteellisen helppo pukea ja tuntui edelleen yhtä hyvältä päällä kuin vime syksynä liikkeessäkin. Haasuttelin hetken ympäri kämppää ja yritin totutella vanteen kanssa liikkumiseen ja nopeasti sekin alkoi tuntumaan ihan okoolta.

Lähdimme liikkeelle vanhemmiltani noin kahden aikoihin ja suunnistimme ensin kukkakauppaan noutamaan kimppuani. Noo, se ei ollut ihan sellainen mitä olin ajatellut mutta en antanut sen häiritä. Olihan siinä kuitenkin valitsemani kukat ja oli se ihan kaunis kuitenkin. Kimpun piti olla löysästi sidottu ja niin että vihreätä on myös kukkien välissä eikä vain reunoilla. En sitten tiedä että onko tämä joku floristien juttu että morsiuskimput nyt vain aina sidotaan samalla tavalla pallon muotoon, onko ne sillätavalla kestävämpiä tai jotain? Siis jos kyseessä ei ole yksittäistä kukkaa tms. 

Kuva: Marko Ikonen

Siitä matkamme jatkui kohti juhlapaikkaamme. Koska aikaa oli ajelimme maisemareittiä ja kuskimme trenasi vähän mäkilähtöä Mersuvanhuksen kanssa. Pyysin kaasoani sanomaan minulle etten saa jännittää, se ainakin toimii koiranäyttelyissä :D Nyt ehkä vähän huonommalla menestyksellä. Pysähdyimme koittamaan miten autosta nouseminen vanteen kanssa sujuu ja sitten kohdistimme nokan kohti juhlapaikkamme portteja...

Häiden aatto

Me saimme juhlapaikan avaimet perjantai aamupäivästä ja olimmekin jo heti aamusta hyvässä vauhdissa järjestelyjen suhteen. Mitä nyt vähän pommiin nukuttiin, mutta aikataulua ei ollut edetty kovin tiukaksi. Pakettiauto oli lastattu jo torstai illalla ja olivalmiina lähtöön, mies vei pakun paikanpäälle kun minä vein lapset hoitoon, nostin ruokarahat ja hain viimeisimmät tarpeet työmaalta. Sitten eikun mukkien keruuseen. Siskoni oli miehensä kanssa ehtineet jo kerätä ämpärillisen erillaisia kukkia joten minä hain vain yhden lisää, vaikka illan mittaa välillä tuli fiilis että tarvitaan lisää niin silti tuo kukkamäärä riitti. Oma projektinsa tämäkin joten voin kirjoitella tarkemmin aiheesta vielä myöhemmin.

Juhlapaikalle pääsin itse noin yhden aikoihin ja siellä työväki olikin jo saanut pakun purettua ja kylmäkaappia oltiin juuri siirtämässä alakertan. Meitä oli paikalla hieman vaihteleva määrä, mutta seitsemän henkeä teki pitkän päivän. Miehille oli ulkoistettu kaikki nostelu ja kantelu, pari ihmistä taitteli servetit joissa olikin aika työ, minä ja äitini ripustettiin jouluvalot ja pari teki kukka-asetelmat. Työnjako toimi aika hyvin ja hermoja ei menetetty kuin kerran tai kaksi ;P

Keittiössä oli täysi touhu päällä ja ruokalaskumme yllätti kaikki olemalla melkeinpä puolet pienempi mitä oltiin budjetoitu. Tässähän meillä oli palkattua ulkopuolista apua mukana luojan kiitos niin paljon työtä keittiössä näytti olevan. Toki yksinkertaisemmalla menulla olisi voinut selvitä ihan itsekkin, mutta lisäkäsiä oltaisiin tarvittu.

Ripustimme ensin yläkerran kattovalot ja vasta sen jälkeen laitoimme pyötäliinat ja pyötäkoristeet niin emme sotkeneet valkoisia liinoja ripustaessamme kattokoristuksia. Meillä oli paljon apua kokemuksestamme somistajina työmme puolesta ja meillä oli myös paljon välineistöä mitä ei ihan kaikilta löydy. Juhlapaikkamme katossahan ei ollut oikein mitään kiinnityskohtia joten meidät pelasti työmaan vintti ja sieltä löytyneet säädettävät tolpat joilla saimme rakennettua itse kiinnikepisteen ilman reikiä tai ruuveja. Kiinnitimme toisen pään jouluvaloista ja hallaharsoista noihin tolppiin ja toisen kiinnitimme nippusiteillä verhotankoihin ja hyvin kesti. Hallaharsoa hain KodinTerrasta, ja meillä oli sitä tuo 100 neliötä ja kaikki käytettiin. Hinta ei ollut paha 29,95€.

Kun saimme yläkerran kuntoon siirryimme alakerran tanssisalin koristeluun joka olikin oikeastaan aika helppoa. Kiinnitimme valoverhon niiteillä seinään ja kieputimme yhden valosarjan tolpan ympärille. Boolipöytään laitoimme pyötäliinan ja nostimme boolimaljat korokkeille jotka teimme tiilistä ja hallaharsosta. Koska valosarjoja oli ylimääräisiä laitoimme niitä myös boolipyödälle. Alakerrasta tuli kaunis hyvinkin pienillä toimenpiteillä.

Vihkipaikka koristeltiin vielä viimeiseksi hallaharsolla ja kukkilla, siitäkin tuli melko pienillä toimenpiteillä oikein nätti. Hallaharso oli oikein monipuolinen koristelumateriaali, vihkikäytävän tolppien muoviämpärit myös piilotettiin sen avulla. Vanhempieni luo nukkumaan pääsin 11-12 aikoihin illalla ja mieshän jäi toisen bestmaninsä kanssa juhlapaikalle nukkumaan.

Whoa!

Häät on vietetty ja häämatka reissattu. Hääpäivä oli kertakaikkisen täydellinen, ruoka oli hyvää ja juomaa ja ohjelmaa riitti. Miinuksena laskettakoon vuorokauden liian vähäiset tunnit ;) Tämä kesä on ollut todellakin ikimuistoinen ja aivan totaalisen ihana. Paluu arkeen koittaa jälleen ensiviikolla ja kuvat valokuvaajalta minun pitäsi saada tämän viikon loppuun mennessä. Palaillaan meidän häidemme yksityiskohtiin siis ensiviikolla ;)

Mikä häästressi

Nyt häihin on reipas viikko aikaa ja tutut ja vähän tuntemattomammatkin kyselevät jännitttääkö ja onko kaikki hoidossa. Emmää tiiä oonko mä jotenkin epänormaali kun ei mua ainakaan vielä millään lailla jännitä ja oikeastaan muutamaan pikkujuttua huomioimatta kaikki järjestelytkin ovat hyvällä mallilla. Lähinnä ei vain malttaisi odottaa. Huomenna alkaa kesäloma ja ensi viikko on aikaa vielä tehdä loppusilaus valmiiksi. Eilen varmistelin possun ja kakun saapumisen, viimeviikolla musiikit. Tällä viikolla työmaan tulostin on pauhannut hyvää tahtia ja printit on pyötäkarttoja ja tervetulokylttiä vaille valmiit. Ruokapuoli on hoidossa ja tarjoilijatkin tietävät mihin tulla ja mihin aikaan. Valokuvaajan kanssa on palaveerattu. Vihkijä on vielä lomalla, mutta kuulemma esteettömyystodistus on heille asti jokatapauksessa päätynyt jne jne....

En tiedä johtuuko stressittömyyteni siitä että suhtaudun tähän ennemminkin projektina ja ihan samantyyppisenä juhlana kuin mitkä tahansa synttärit. En ole asettanut mitään valtavia paineita päivän onnistumisen varalle, me itse kuitenkin sen juhlan teemme eikä esimerkiksi vallitseva sää. Tosin Forecan 10 paivän ennuste lupaa aurinkoista, ei sillä että mä mitenkään kyttäisin :D Jos homma ei mene ihan putkeen niin sitten improvisoidaan eikä siihen koko maailma kaadu, muistoja ne vähän erikoisemmatkin muistot ovat. 

Voi toki olla että vuosien koiranäyttelyissä ravaaminen on opettanut suhtautumaan stressiin ja jännitykseen kylmän viileästi. Koiran kanssa kehässä ei voi panikoida koska se tarttuu koiraankin. Ehkä pyrin samaan tässä häiden järjestelyssä tiedostamattani. Jos minä pysyn rauhallisena niin muutkin pysyvät. Turha toivo, äitini suhteen ainakin. 

En tiedä, tilanne voi vielä muuttuakin, mutta eiköhän tämä ihan omalla painollaan tästä mene. Sillälailla asiat ovat jo ihan järjestyksessä että kyllä me ainakin jonkinlaiset juhlat saadaan aikaiseksi :) 

Vähän kuitenkin voisin laittaa vielä ToDo-listaa

-Hääkarkkien pakkaus, viimeiset 30kpl

-Tervetulokyltti

-Pöytäkartta

-Opasteiden maalaus

-Kertiksien nouto

-Boolien isojen jääpalojen valmistus

-Koemeikki ja kampaus (ti)

-Kynnet (ma)

Itse hääpäivän ja edeltävän päivän tehtävälista onkin sitten asia aivan erikseen, onneksi olen ahdistavan järjestelmällinen joidenkin asioiden suhteen ja projektisuunnitelma on kattava ja saanut paljon kiitosta kaasoilta ja bestmaneiltä. Saattaapi tuo olla tosin puhdasta vittuiluakin, mutta ainakin mulla on rauhallisempi fiilis kun kaikki on ylhäällä (kuusisivuisessa suunnitelmassa).

Ryhmäkuva hääväestä

Tämä on yksi suuri murheenkryyni minulle. En oikein saa mitään kivaa ideaa siitä kuinka koko juhlaväestä otettaisiin yhteiskuva. Pahin mahdollinen tilanne on se jos koko päivän sataa vettä. Sisätiloissa on tilaa vain hämärässä alakerrassa koko juhlaväen olla samassa kuvassa. Mutta jos sää sallii niin ulos mennään ehdottomasti. Eniten minua kiinnostaisi ajatus että vieraat olisivat juhlatilan rappusilla ja me suutelemassa rappusten alapäässä.

täältä

Mutta mahtuuko lähes 80 ihmistä juhlapaikkamme kapeille portaille?

Toinen idea voisi yksinekertaisesti olla että valokuvaaja ottaisi kuvan koko seurueesta ylhäältäpäin juhlapaikan sisäänkäynnin terassilta. Mutta jälleen kerran, jos väkeä on sen 80, mahdutaanko mitenkään muuten kuin epämääräiseen kasaan? Olisi kuitenkin kiva että ei ihan vain tökötettäisi.

täältä

täältä

Mahtaakohan meidän kuvaajalta onnistua nämä kalansilmät, nää on oikeastaan aika hauskoja :)

Must have hääkuvat

Todella paljon näkee mm. Pinterestissä listoja Must Have kuvista jotka täytyisi saada hääpäivästä, kuten myös ihan suomalaisilta hääfoorumeilta.

täältä

Itse en arvosta tällaista ollenkaan. Mielestäni hyvän kuvaajan tulisi itse tietää mitkä ovat hääpäivästä juuri ne kohokohdat ja tehdä omaa taidettaan niiden perusteella. Siinä ei mielestäni ole mitään järkeä että kuvaajalle törkätään käteen lista joista on kuvat saatava. Kuvaajan päivä tulisi menemään siihen että täytyy juosta listan perässä. Luovuudelle ei jäisi lainkaan varaa ja sitähän valokuvaus nimenomaan on, luovaa työtä. Mielestäni valokuvaaja pitäisi nimenomaan valita sen mukaan millaisesta tyylistä pitää, ei sen mukaan että hän on ottanut muutamia kauniita kuvia. Pitäisi osata katsoa kokonaiskuvaa ja tämän jälkeen pystyä luottamaan siihen että kyseinen valokuvaaja luo teidän häistänne juuri sellaisen kuvakokoelman kuin hänen näkemyksensä on. Jos nyt jotain extra speciaalia on halutaan niin näistä asioista tietysti valokuvaajalle kerrotaan.

Valokuvaajaan pitäisi pystyä luottamaan että hän hoitaa hommansa ja on oikeaan aikaan paikalla. Siitähän hänelle maksetaan. Toki hänen kanssaan tulee käydä läpi päivän aikataulu, mitä pitäisi tapahtu milloinkin, että hän nyt ei aivan pihalla ole. Ja on loistavaa, jos ei jopa toivottavaa, että esimerkiksi bestman/kaaso pystyisi pitämään kuvaajan vähän ajan tasalla. "Hei me suunnittelemme toteuttavamme morsiammen ryöstön seuraavan vartin sisään", näin valokuvaajalla olisi paras käsitys siitä mitä tulee tapahtumaan ja mihin sijoittua valmiiksi.

Potrettikuvaushan on taas sitten asia erikseen, niitä asentoja ja paikkoja tuleekin miettiä etukäteen valmiiksi. Että ei mennä hienolle näköalapaikalle siellä sitten ihmetellä että "mites päin tässä nyt sitten oltaisiinkaan". Mutta tilannekuvien kohdalla asia on toisin. Siinä täytyy luottaa valokuvaajaan ja antaa hänen tehdä työnsä. Tässä on oikeastaan se ihan kaikkein perimmäinen syy miksi satsata ammattilaisvalokuvaajaan!