keskiviikko 21. elokuuta 2013

Teema, tai miksi sitä nyt sitten kutsuisi

Häidemme visuaalisuus tulee olemaan kuulemma täysin minun vastuullani. Niin kauan kun en pue Miestä vaaleanpunaiseen "ei sillä niin väliä ole". En ole ajatellut vetäväni mitään varsinaista teemaa häillemme, vaan tullut siihen tulokseen että mitään yksittäistä teemaa ei noudateta orjallisesti. Värikarttana tulee toimimaan valkoinen, ruskea, tumman vihreä sekä kulta/keltainen. Näihin väreihin olen päätynyt juhlapaikan värien mukaan. Ulkoa Ankkurikellari on ruskea valkoisin tehostein ja sisältä punertavan ruskea. Sisätilan väreistä en niin hirveästi innostu, mutta uskon valkoisten pöytäliinojen piristävän tilaa kummasti. Tumman vihreä sopii tähän yhdistelmään kuin nakutettu kultaisin ja keltaisin tehostein.  


Tosin en minä sitä tilaan sopivaa ankkuriteemaakaan ole suostunut täysin unohtamaan. En vain halua että häiden tyyli karkaa minnekkään veneilyn suuntaan. Jotenkin se ei vaan tunnu itsuvan minuun, eikä varsinkaan meille. Se on vain sääli päästä näin loistavasti juhlatilaamme istuva teema karkuun.

täältä
Pöytien koristeiksi olen jo aloittanut hamstraamaan erilaisia ruskeita, vihreitä ja läpinäkyviä lasipulloja. Niiden kanssa valkoiset kynttilät sekä muutamia keltaisia kukkia ja mahdollisesti esim. sammalta. Kuulostaa niin kivalta.

täältä



tiistai 20. elokuuta 2013

Hääpäivän kuvaus

täältä
Kaikki sanovat että valokuvaukseen tulisi panostaa häissä. Että ainut mitä häistä jää käteen on mies, sormus ja valokuvat. Totta, sanon minä. Mutta jos ollaan realistisia tuhat euroa on aivan valtava määrä rahaa ja sen keskimäärin dokumentaarinen hääkuvaus maksaa. Jonkin verran yli tai jonkin verran alle. Jos nyt siis puhutaan ammattivalokuvaajista. Itse pidän dokumentaarista valokuvausta melkeinpä ainoana järkevänä vaihtoehtona. Toki voisi ajatella että ammattikuvaaja kuvaisi vain vihkitilaisuuden sekä esim. 3h juhlapaikalla + potretit. Mutta onko se sitten enää läheskään hintansa värtti? Ei se kuitenkaan loppujenlopuksi tule NIIN paljoa halvemmaksi kuin dokumentaarinen valokuvauskaan. 

Toki voisin ajatella että lykkään kaasoille/bestmaneille kameran kouraan aamupäiväksi. Kalustoa kun tähän kuitenkin löytyisi. Juhlaan kuvamaan voisi koittaa etsiä jonkun harrastelijan tai opiskelijan joiden hintataso saattaisikin sitten olla reilusti alempi. Mutta uskaltaako sitten ottaa sen riskin että valoitukset sun muut härpäkkeet osuvat kohdilleen ja kuvista tulee edes sen hintansa arvoiset. Tässä saatettaisiin vetää aika tuurilla, vai mitä olette mieltä?

Valokuvilta odotan lähinnä selkeyttä ja hyvää laatua. En kaipaa mitään superfiiliksiä jostain tietystä otoksesta, vaan sitä että kuvista muodostuu ehyt kokonaisuus joista on mukava muistella päivän tapahtumia. Erikoisempiakin otoksia saa olla mukana kunhan ne sopivat hillittyn selkeään tyyliin. Selkeys ja suoralinjaisuus taitaa olla meidän koko juhliemme teema, morsianta lukuunottamatta :D Valokuvaajan itsensä haastavin osuus saattaa olla tuon Miehen rennoksi saaminen. Se kun vihaa valokuvissa esiintymistä. Itselleni se ei ole ongelma. Tosin en voi sietää epäedustavia valokuvia itsestäni, mutta kukapa niistä pitäisi? 

Kiinnostavia valokuvaajia, alustavaksi muistilistaksi...

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Harmaita hiuksia pitopalveluista

täältä
Salosta löytyy ihan ok määrä pitopalveluita, joita olenkin jo aiemmin listannut. Listasta puuttuu muutamia puhtaasti henkilökohtaisista syistä.  

Tarjouspyynnön olen nyt lähettänyt seistemään listalla olevista pitopalveluista, kuuteen soittelin perään kun kahteen viikkoon ei kuulunut minkään valtakunnan vastausta sähköpostiini. Yksi vastasi heti että ovat jo varattuja tulevana hääpäivänämme ja heidän kapasiteettinsä riittää vain yksiin häihin/päivä. Toiselta sain puhelun jälkeen nopeasti kasaan riipaistun tarjouksen joka ilman varsinaista pääruokaa oli mielestämme aivan ylihinnoiteltu. Eli tästä jäi sellainen maku suuhun etteivät vain yksinkertaisesti olleet kiinnostuneita tekemään meistä asiakkaita. Niin ja olihan heillä tosiaan juuri kokkikin ottanut loparit... 

Muista yrityksistä olen saanut puhelimitse hyvää palvelua, mutta niitä luvattuja tarjouksia kun ei vaan kuulu. Yhtä yritystä lukuunottamatta, mutta heidänkin tajouksessaan ei tunnuttu kuuntelevan lainkaan meidän varsinaisia toiveitamme. Erityisesti ärsyttää ne pirun keitetyt perunat. Jos minä erityisesti sanon että "ei, emme halua keitettyjä perunoita", miksi ihmeessä ne siellä menu ehdotuksessa komeilevat. Toinen yritys ilmoitti ettei tee tarjouksia puhelun/sähköpostin perusteella. Täh? Että tavata pitäisi heti, ilman mitään alustavaa käryä heidän hintatasostaan.

Kyllä minä ymmärrän että kesä on kiireistä aikaa pitopalveluille, varsinkin jos toimitaan vajaalla miehistöllä. Erityisesti häitä on melkein joka viikonloppu ja siihen päälle sitten vielä ne kaikki muut tapahtumat joita tarvitsee muonittaa. Mutta yleisesti ottaen tämä on näissä firmoissa tiedossa joten eikö silloin sitten esimerkiksi kannattaisi varautua muutamalla lisätyöntekijällä jos tarjouspyyntöihin vastaaminen on mahdottomuus liiallisen työmäärän takia.

Luottavatko nämä yritykset siihen että näihin juhliin on vielä niin pitkä aika ettei tässä ole mikään kiire. Vai mistä kiikastaa. Toki emme varmastikkaan tule olemaan se kaikkein tuotteliain asiakas, kun monia tarjoiltavia valmistammme ihan itse. En mielestäni ole lähettänyt mitään erityisen haastavaa tarjouspyyntöä, sikakin kun otetaan suoraan palvaamolta näillä näkymin. Mitään ihmeitä en ruualta odottele, kunhan se on hyvää ja se ei lopu kesken. Häidemme pääpaino ei ole ruuassa, kuten useasti tuntuu muiden häissä olevan. Mutta olisi sitä ihan hyvä ollakin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Ahdistaa, joudummeko sittenkin vain tyytymään johonkin tarjoukseen koska parempaakaan ei ollut tarjolla? Onneksi, voi luojan kiitos onneksi olen varannut tälle asialle toivottavasti tarpeeksi aikaa järjestyä.

Hiusten kasvatusta, vaiko ei sittenkään

Olen tässä pohtinut, kun otsatukka alkaa huutelemaan kampaajakäyntiä, millaisen kampauksen oikeastaan haluankaan hääpäiväksi. Otsatukalla vaiko ilman? Monta vuotta minulla oli vasemmalle pitenevä sivuotsatukka joka viime kampaajakäynnillä muutettiin ohennetuksi sivuille piteneväksi perus tasaiseksi otsatukaksi. Jotenkin juhlakampauksessa ajattelisi tukan olevan pois kasoilta, mutta otsatukka on ollut minua jo niin kauan etten tiedä miten osaisin olla ilman sitä. Vuosi on varmasti riittävä aika kasvattaa siihen sen verran pituutta että sen saisi näppärästi piilotettua kampaukseen jos sen pois kasvoilta sittenkin haluan. Tai sitten tietysti on toinen vaihtoehto pitää se paikoillaan.

Olen ajatellut kampauksen olevan mieluummin huoleton ja paikoin roikkuva. Siisteistä nutturoista tai avonaisesta tukasta en oikein osaa innostua. Huntua tai minkäänlaista hiuskoristetta en ole ajatellut laittavani, mutta mieli saattaa tietysti muuttua tässä suhteessa. Tällä hetkellä tuntuu lettien olevan suuressa suosiossa ja itsekin olen niihin viehtynyt.

täältä
täältä