perjantai 18. lokakuuta 2013

Sormenjälki vieraskirja

Törmäsin netin syövereissä tällaiseen vieraskirjaideaan, sormenjälkiä. Minusta melko loistava ajatus. Toki olisi photoboothillakin tehdyissä vieraskijoissa oma kiva juttunsa, valokuvat kertovat aina enemmän. Mutta itseäni stressaa kovasti sen toimivaksi saaminen. Tämä saattaisi olla vähemmällä vaivalla toteutettavissa. Ja näistä näyttäisi tulevan todella komeitakin teoksia jonka joisi sitten vaikka ripustaa seinälle tauluna. Toki vähän pelottaisi sitten että mitäs jos joku kämmää sormenjälkensä, ja koko juttu on pilalla sen jälkeen. Sotkee vaikka toisen jälken tai ruiskii "mustetta" mihin sattuu...

Ideoitahan sitten löytyy vaikka millä mitalla. Voi olla ilmapalloja, puita, riikinkukkoja, you name it. Ehkä itse tykästyi eniten tuollaiseen riikinkukkotyyliseen, missä on selkeästi osoitetut paikat jäljille eikä niitä voi painaa mihin vain.
täältä
täältä
täältä

torstai 17. lokakuuta 2013

Buffetpöydän koristelut

Minulla oli tiistaina tapaaminen erään pitopalvelun kanssa joka mahdollisesti voisi hoitaa häidemme ruokapuolen, mutta odotamme vielä tarjousta ehdotelmamme perusteella. Oli hyvin antoisa keskustelutunti ja tuli sellainen olo että kyseisen pitopalvelun hanskoihin uskaltaisin jättää päivän ruokapuolen sujumisen. Sehän on se suurin yksittäinen tapahtuma koko hääjuhlassa ja sen sujuminen on ensiarvoisen tärkeää.

No mutta kuitenkin, tuli siinä sitten puheenaiheeksi itse buffet päydän koristelut. En ollutkaan varsinaisesti ajatellut tätä asiaa. Buffet pöydän koristelun kun kuitenkin tulee erota reiltulusti niistä tulevista pöytäkoristeista. Pienet koristeet hukkuvat auttamattomasti tarjoilujen sekaan jolloin lopputulos näyttää vaisulta. Eli buffetpöydän koristeiden tulisi olla näyttävämmät, mutta ei viedä huomiota pois itse tarjoiluista. Toki mietityttää sekin että jos meillä on hyvin runsaasti kauniin värisiä erilaisia salaattiaineksia, ovatko ne jo itsessään tarpeeksi koristetta? Riittäisikö pelkkä valkoinen pöytäliina? Tiedän että kyseisellä pitopalvelulla on käytössään joitakin kukkatelineitä, mutta ne ovat enemmänkin rustiikkisia ja se ei ole meidän tyyliämme. Heillä on myös kauniit telineet tarjouluastioille jolloin pöytään saadaan enemmän korkeutta ja tasoja. Mutta mitäs sinne sekaan sitten niitä itse somisteita.
täältä
täältä
Jos itse pöytään tuntuu hankalalta laittaa koristeita, voisihan sen toteuttaa katon kautta, jos kiinnitys vain onnistuu. Muuten ehkä hieman vierastan katosta roikkuvia isompia juttuja, varsinkin kun juhlatilaamme ei ole korkeudella pilattu.
täältä
Ja sitten voisi ajatella ilman sitä sammaltakin. Tälläisella saisi vähän sirompaa ilmettä.
täältä
p.s. hääpuku kotiutui tänään ja se on edelleen aivan yhtä ihana :)

maanantai 30. syyskuuta 2013

Kengät ja alusvaatteet

Sain viestin Zazabellasta.
"Hei! Pukusi on korjattu, varaathan ajan sovitukseen. Otathan sovitukseen mukaan kengät ja alusvaatteet, joita aiot juhlissasi käyttää".

TÄH! Ei mulla ole käryäkään mistään kengistä, puhumattakaan alusvaatteista. Okei ei se ehkä ole ihan niin vakavaa, varsinkaan kun pukua ei lyhentää voi ja luulen että alusvaatteina menee oikeastaan melkein mitäkä vaan olkaimettomat rintaliivit. Mutta pisti se miettimään.

Olen ajatellut kenkieni olevan todella värikkäät korkokengät, mielellään kärjistään avonaiset. Haluan myös että kengillä olisi myös elämää häiden jälkeenkin. Olisiko se ihan törkeää pitää häissään jotakin tällaista?
täältä

täältä
Nämäkin olisivat ihanat, sopisivat väriteemaan hyvin. Mutta korkoa taitaa olla mekkoni pituuteen nähden liikaa.
täältä
No entäs sitten ne alusvaatteet. En ole ajatellut että laittaisin niihin hirveästi rahaa kiinni. Ne kun ei varsinaisesti kenellekkään näy ja jos miestä ne kiinnostavat niin luulen sen kiinnostuksen siirtyvän nopeasti jo seuraavaan. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan ;)

täältä

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kerta se on ensimmäinenkin

Hih, ny mä oon iha oikkee bloggari ku mut haastetii :D Iha eka kerta.
Joo... Katotaan mitä tästä tulee.

Eli sain haasteen jopa kahdelta eri henkilöltä sekä Vihdoin Sanon Tahdon että Punatulkun häät blogien kirjoittajilta. Ideana on siis kertoa 11 asiaa itsestä, vastata 11 kysymykseen, keksiä 11 uutta kysymystä ja haastaa 11 uutta bloggaria joilla on alle 200 lukijaa. Koska en osannut päättä kumman ksymyksiin vastaisin, vastaan siis molempien.

11 asiaa
1. Olen ällistyytävän huono huonekasvien kasvattaja. Pidän kyllä kasveista, mutta aina ne kuolevat käsiin. Paitsi akvaarokasvit, ne rehottavat kuin viimeistä päivää. Pitäisikö tästä siis tulkita, etten osaa kastella kasvejani?

2. En omista kameraa, vain kännykän. En edes mitään pikku pokkaria. Pääasiassa blogistakin löytyvät kuvat olen kuvannu firman kameralla, Nikon D300. 

3. Minulla ei ole ammatia, peruskoulu pohjalla mennään. Itse oppinut graafinen suunnittelija. On onni työskennellä perheyrityksessä. Tällä hetkellä tosin kouluttaudun oppisopimuksella verkkoviestinnän ammattilaiseksi.

4. Pelkään kuollakseni ampiaisia. Miehen mielestä pelkään tosin ihan kaikkea mahdollista, mutta luulisin sen liioittelevan.

5. Vihaan koirankarvoja. Silti omistan kolme koiraa, onneksi niistä ei lähde karvoja.

6. Minulla on kolme sisarrusta. Ikäeromme on 10v, 20v. ja 22v. Koita siinä sitten kehittää sisarrus-suhdetta kun molemmat siskot voisivat periaatteessaolla äitejäni.

7. Minulla on kolme tatuointia. Vasemmassa kädessä, ranteen yläpuolella. Maailman urpoimman näköinen kala jolla on sitäkin suurempi merkitys. Kärpäisenpaskan kokoinen skorpioni niskassa, horoskooppimerkkini. Ja suurin löytyy olkapäästä/käsivarresta/selästä. Kiehkurakuvio josta lötyy lapsiemme nimet.

8. Vihaan omien hiusteni kiharuutta, mutta rakastan samaa piirrettä tyttärelläni.

9. Olen suunnattoman kilpailuhenkinen. Onnittelen kyllä aina voittajaa, mutta hampaat irvessä perkelettä mielessäni kiroiten. Sori, koiranäyttelyihmiset ;)

10. Rakastan ajaa pitkiä automatkoja yksin. Ihana hiljaisuus takapelkillä.

11. Olen käynyt yläaseteeni nk. tarkkiksella ja jäänyt kerran luokalleni. Jostain syystä opettajat eivät katsoneet hyvällä kolmen kuukauden litsausputkiani. Auktoriteettiongelmallani saattoi olla jotain tekemistä asian suhteen. Siltikin pääsin lukioon jossa opiskelin vuoden.

11 kysymystä 
Vihdoin Sanon Tahdon
1.Onko suunnitelmat muuttuneet matkan varrella, jos on niin mitä ja miksi?
Toistaiseksi ei, asiat lyödään lukkoon ja sitten siinä pysytään. Ainoastaan sormusten kanssa tuli yllätyksiä vastaan, mutta niidenkään suhteen ei olla tehty mitään päätöksiä.

2. Millainen hääkimppu?

Öh, en mä oo vielä niin pitkällä suunnitelmissani. Ruusuja, ehkä. Keltaista ja vihreää, ihan varmasti.

3. Millainen hääkakku? Kerroksia ja koristuksia?

Siitä mä oon jo kirjoittanutkin.

4. Mitä häälahjaksi?

Ei olla oikeastaan tästä niin paljoa puhuttu. Häämatka se taitaa kuitenkin olla jos sellaiselle ajatellaan rahojen joskus riittävän.
 5.Kuinka suuret häät tulossa?
Tila pistää rajan. n. 80 henkilöä. Miehen serkut kutsutaan, minun ei.

6. Oletko jo löytänyt mekkosi? Jos et, niin millaista etsit?

Kyllä kyllä

7. Muistatko milloin miehesi sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa sinua?

Juhannuksena 2010

8. Lapsia häihin?

No onhan siellä ne omatkin niin kai niille jotain seuraa pitäis kehitellä.

9. Mielipiteesi hääleikeistä? Löytyykö häistänne jotain leikkejä?

En ole niin perehtynyt tähän aiheeseen vielä. Kuten sanottua, olen kaikesta tällaisesta vähän pihalla. Ketään en halua mihinkään pakottaa.

10.Kappale, jolla on teille merkitystä?

Eh... Aamupoikien illan viimeinen hidas :D

11. Häämatka? 

Auki... Ehkä jotain Thaimaata tai vastavaa.

Punatulkun häät
1. Jos saisit kenet tahansa esiintymään häihisi, kenet ottaisit?
Petri Nygård olisi meihin ja ystäväpiiriin vetoava, mutta ei ehkä muuhun vieraskuntaan.

2. Jos raha olisi kortilla, panostaisitko mieluummin tilaan ja koristeisiin vai ruokaan?
Tota tota. Juomaan ruokaan.

3. Millaisen kampauksen haluat häihisi?
Sekin on jo läpikäyty. Annan kuitenkin kampaajalleni luvan toteuttaa itseään tiettyjen puitteiden sisällä.

4. Menettekö naimisiin kirkossa, maistraatissa vai juhlapaikalla?
Ei ainakaan kirkossa. Luultavasti juhlapaikalla, tai sen läheisyydessä. Tai sitten pakotettuna maistraatissa jos henkilökunta ei suostu yhteistyöhön kanssamme.

5. Tuleeko miehellesi vihkisormus?
Ei.

6. Jos pitäisitte destination häät eli häät jossain ulkomaan kohteessa, niin missä haluaisit häitäsi juhlia?
Thaimaa on jäänyt ihanasti mieleen. Pimeät illat ja valot. Ihanat ihmiset ja ruoka.

7. Mikä ovat mielestäni ihanimmat tv-sarjassa tai elokuvassa juhlitut häät?
No ainahan ne on ihania. Ja aina pariskuntien näköisiä. Mitään yksittäistä ei muistu mieleeni.

8. Miten hääpäivänne valikoitui?
Käytännön järjestelyiden avulla. Kesähäistä lähdettiin liikkeelle.

9. Mitä väriä häissänne tullaan eniten näkemään?
Valkoinen, tai ruskea. Luultavasti valkoinen, juhlapaikka pistää vähän rajoja kun se on ruskeaan taittava.

10. Millaista pukua olette kaavailleet sulhaselle?
Ei olla. Tai no. Se haluaisi kuulemma farkut ja ipa kravatin... niin...

11. Millainen olisi unelmiesi hääkakku?

11 kysymystä
1.  Tarkoittiko kihlauksenne automaattisesti häitä vuoden päästä, vai miten itse hääpäivästä sovittiin?
2.  Mikä on se "jotain vanhaa", vai onko sitä?
3. Arvostatko enemmän kalliita suunnitelija pukuja kuin halvempia esim. liikeen oman malliston pukuja ja miksi?
4. Kun valitsitte/valitsit kihlasormuksenne, ajattelitteko jo silloin tulevaa vihkisormusta?
5. Ranskalainen  manikyyri vai värilliset kynnet?
6. Vintage korut halvoilla kivillä, kyllä vai ei ja miksi?
7. Onko budjettinne ollut alusta asti selvillä ja onko se muuttunut vai pysynyt samana?
8. Mieleenpainuvin huono asia vierailemissanne häissä?
9. Mieleenpainuvin hyvä asia vierailemissanne häissä?
10. Jos saisit valita ihan minkälaisen tahansa miljöön potrettikuviinne huolimatta käytännön järjestelyistä, aamusumusta täysikuuhun, mikä se olisi?
11. Liitutaulu vai vanha ikkuna?

11 haastetta

Olkaa hyvä!

torstai 26. syyskuuta 2013

Äitini sormukset

Tuskailin tuossa ruokatauolla äidilleni sormuspähkäilyistäni. Kun olin jälleen käynyt sovittelemassa sormuksia sormeeni ja ihastunut kauniiseen sormukseen jossa oli hyvin suuri sitriini ainoana kivenä. Pohtisin sitriinin kestävyyttä ja sitä timantin ikuisuus asiaa ja tuskailin sitriini ihastustani. Vanhempani eivät ole sormuksiaan käyttäneet enää minun elinaikanani vaikka naimisissa edelleen ovatkin. Äitini ehdotti että mitäpäs jos minä ottaisinkin hänen vihkisormksensa käyttöön. Voi hyvänen aika, minä todella pidän esineistä joilla on tarina ja merkitys. Se ajaa aina ulkonäön ylitse, aina. Olen aina ajatellut että äitini sormusten on oltava jotain ihan minimalistisen pieniä, kun ajattelee mikä kokoinen hänen vanha hääpukunsa on. Se menisi minulle ehkä yhteen reiteen :D Mutta sormukset olivat täsmälleen oikean kokoiset ja istuivat oikein kauniisti kihlani viereen, hänellähän oli siis kaksi vihkisormusta. Vaikka ne eivät ole sen tyyppisiä mitä olen ajatelluät, niillä on paljon tunnearvoa. Olisin etuoikeutettu jos saisin käyttää äitini vihkisormuksia omanani, ja mahdollisesti antaa ne taas eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Sormukset olivat jo hyvin kuluneet ja to-del-la likaiset, lähetin ne kiilloitukseen ja puhdistukseen. Samalla myös kaiverrukset kunnostetaan, haluan kuunnioittaa vanhaa ja säästää alkuperäiset kaiverrukset joka tapauksessa.


Mutta, ne kivet. Ne eivät ole timantteja, eivät ainakaan aitoja. En uskonutkaan että nuorella parilla 60-luvulla olisi ikäpäivänä ollut varaa sen kokoisiin aitoihin timantteihin. Ja isäni on muutenkin pirun pihi. Se on äidilleni ollut ihan ok, mutta onko se minulle? Kihlastani kuitenkin ne aidot timantit löytyvät, jääkö vihki sille sitten kakkoseksi. Voisihan siihen periaatteessa ostaa uudet kivet, mutta tuon kokoiset kivet varmasti maksavat maltaita. Ja pienemmän istutus valmiiseen runkoo tulisi olemaan isompi juttu. 


Voisinhan ottaa käyttööni toki vain toisen näistä vihkisormuksista. Tuon sileän ja ehkäpä istuttaa siihen jonkin kauniin kiven? Olisikohan tässä idea. Se sopii kauniisti kihlan viereen, mutta häviää säihkeessä.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Kutsut

Voi apua. Tämä on se juttu jossa minun pitäisi loistaa, tätä kun teen työkseni. Suunnittelen ja toteutan printtituotteita. Kutsut siis pitäisi valmistua käden käänteessä, mutta kun en taaskaan tiedä mitä oikeastaan haluan. Hääkutsua en koskaan ole suunnitellut, muita kutsuja kylläkin. Mutta nimenomaan hääkutsuihin tunnutaan panostavan paljon enemmän kuin esimerkiksi ylioppilaskutsuihin tms. Kirjoitusasukin on yleensä paljon muodollisempi ja sitten siinä pitäisi olla joku R.S.V.P. lippunen ja hääinfokin, vai?

täältä
Värit ovat selvillä, siitä on hyvä alkaa. Tyyliltään tahdon kutsun olevan enemmän juhlallinen ja virallinen kuin vapaamuotoinen ja leikkisä. En toki mitään jäyhää jökötystä kutsulta tahdo, kun emme sitä juhliltammekaan halua. Mutta häät ovat kuitenkin häät, ja häät ovat viralliset ja juhlalliset. Jos tahdomme jotakin erikoiselementtejä, kuten foliopainatusta, joudun lähettämään kutsut painotaloon ja se lisää huomattavasti kustannuksia. Sopisihan kultainen foliopainatus loistavasti väriteemaamme, mutta arvokasta se on jos vaihtoehtona on tulostaa itse paremmalle paperille. Työmaalta kun kuitenkin löytyy mahdollisuus tulostaa laadukkaasti, vaikka olemmekin erikoistuneet suurkuvatulostukseen. Tai mites jos tulostaisinkin kankaalle, onko joku joskus törmännyt mihinkään vastaavaan?

täältä
Netti on pullollaan laatikoihin pakattuja kutsuja. Erittäin kaunis ja erillainen idea. Ei varmasti huku muun postin joukkoon. Posti sanoo että kirjeenä voi lähettää 25cm x 40cm x 3cm ja maksimissaan 2kiloa. Kolme senttiä korkeuttakin on jo ihan kivastiskin kovin herkästi en usko että paperista ja pahvista  saisi painoa liikaa. Perus A4 painaa 80g. Postitus siis ei olisi sen kalliimpaa kuin normaalin kirjekuorenkaan, laatikot toki ovat varmasti hintavampia kuin kirjekuoret. Jos perus kuorimalliin kuitenkin päädytään on sekin mielestäni tehtävä koneella. Tässä emme toistaiseksi ole työmaalla onnistuneet kelvollisin lopputuloksin, vaikka sen periaatteessa pitäisi onnistua meidänkin koneillamme. Silkkipainoon en ala, niin tehtiin siskoni hääkutsut 20 vuotta sitten.

täältä

lauantai 21. syyskuuta 2013

Zazabellan täyspotti

Päätin kuitenkin vielä eilisen ihastuksen jälkeen lähteä vielä tänään tarkistamaan Kaarinan Zazabellan oman Dazzling malliston. Se kannatti, koko mallisto oli kaunis ja monta pukua koitettavaksi löytyikin. Harmikseni mallistossa ei ollut juuri sen tyyppisiä hieman merenneto tyyppisiä mihin Salon Gaalassa ihastuin. Mutta mallistosta löytyikin monta sen tyyppistä mekkoa jotka sopivat alkuperäisiin ajatuksiini siitä The Mekosta. Puku puvun jälkeen tuntui aina vain paremmalta ja se viimeisin, jonka oikeastaan meinasin jättää sovittamatta koska se vaikutti "vähemmältä" kuin jo päälläni käynyt. Mutta se, että siinä oli vähemmän juttua tekikin siitä oikeastaan vielä paremman. Harvemmin seison sanonnan "less is more" takana, mutta tällä kertaa se toimi. 

Puku istui täydellisesti ja sitä ei tarvitse millään tavalla muokata, ei edes lyhentää. Ylävartalon treeniä voisi harrastaa että selkäläskit eivät roikkuisi puvun päällä, mutta se on vain minusta itsestäni kiinni saanko aikaiseksi. Blingiä puvussa oli ensisilmäyksellä jotenkin raskaasti, mutta se korosti puvun yksinkertaista yläosaa erinomaisesti. Helma laskeutui kaunisti alusta alkaen eikä alkanut töksähtäen. Vannehame alla on suuri, mutta suurta ja näyttävää helmaa minä nimenomaan halusinkin.

Se on SE.

H2541-custom
edit. oli pakko vaihtaa kuva mies turvalisemmaksi, se alkoi liian uteliaaksi ;)